Kesän ja muun odotusta

Odotin taas lumien sulamista, aurinkoa paljaille varpaille. Odotin mahla-aikaa. Tänä keväänä se tuli ja meni niin nopeasti, etten ehtinyt laskea sitä kuin muutaman vaivaisen litran. No, koivu tarvitsi sitä omaa kasvuaan varten. Sitten aloin odottaa hiirenkorvien puhkeamista. Ja tulivathan ne, kun saivat sadetta ja ihanan lämpöaallon. Keräsin niitä nuppusia vähän salaattiin ja teeaineksiksi.

Viimepäivät olen odottanut kuusenkerkkien syntymistä. Tänä aamuna ne antoivat viimein merkkiä itsestään. Tämä limenvihreä maailma aina hurmaa minut. Tässä kohtaa pysähdyn ja imen sen voimaa itseeni jaksaakseni seuraavan vuoden. Toki syksy antaa väriloistoa ja varmistaa jaksamista talven yli.

Kesän alussa tuntuu, että on pitkä kesä taas edessä. Mutta monen vuoden kokemuksella voin aina todeta, että hupsis, se meni taas.

Lapset ja eläimet osaavat elää tässä hetkessä. Ne keskittyvät olennaiseen. Keskitytäänpä me aikuisetkin, tähän päivään. Meillä on oikeasti vain tämä hetki, eilinen meni, huomisesta emme tiedä. Pysähdytään ja kiitetään kaikesta siitä mitä meillä on. Elämän ihmeet voivat aueta aivan uudella tavalla. Kiitos tästä hetkestä!


Kirjoittaja


Aiheeseen liittyvät kirjoitukset