Retki pohjoisen suuntaan vuoria kohti
Keskiviikkona meille tarjoutui tilaisuus lähteä käymään autolla pohjoisen suunnalla Trodoksen vuorilla. Kauton Kaisa ja Mikko ovat täällä käymässä, verestämässä muistoja menneiltä vuosilta. Kaisa on ollut täällä turistikanttorina neljä vuotta sitten. He käyvät täällä parin vuoden välein. On mukava matkustaa sellaisten ihmisten kanssa, joille paikat ovat täällä tuttuja.
Aloimme nousta ylöspäin kiemurtelevia teitä. Ensimmäisenä etappina meillä oli Alassan aikoinaan patojärven alle jääneen kirkon rauniot. Kirkon torni seisoi edelleen ylväänä paikoillaan. Myös jokunen ikkunan rautainen puite ja oviaukko eivät olleet antaneet veden mahdille valtaa. Aivan kuin ne olisivat sanoneet, että tästä ikkunasta ovat menneet sukupolvet katselleet ja valo tullut sisään kirkkoon. Ovi oli toivottamassa meidät tervetulleiksi niin kuin niin monet muut ennen meitä. Vaikka kirkko oli olemassa vain osittain, saattoi siellä aistia saman hartaan tunnelman kuin aina kirkossa käydessään. Vesi oli nyt matalalla, siellä taaempana alhaalla.
Aivan tuon patojärven kirkon tuntumassa oli todella pieni kirkko, jossa myös poikkesimme. Ovi oli siis auki ja siellä paloi tuohus. Ketään ei sillä hetkellä näkynyt siellä. Matkalainen on aina tervetullut näihin saaren kirkkoihin.
Menimme Laneian kylään. Kapeiden kujien varsilla katselimme vanhoja suurennettuja valokuvia, joita oli ripustettu aitoihin. Hedelmäpuut ja kukat kukoistivat runsaana joka puolella. Halutti ottaa mandariini tai granaattiomena suoraan puusta, mutta ajattelin sen olevan varastamista. Kuulin seuraavana päivänä, että kulkija voi ottaa hedelmän puusta tarvitessaan. Se on ikivanha sallittu tapa täällä.
Kissat löysivät meidät täälläkin. Minä ainoana matkaseurueesta tunsin sympatiaa niitä kohtaan. Päätimme syödä paikallisessa tavernassa. Miestarjoilija kertoi iloksemme käyneensä Suomessa, Helsingissä. Hän osasi jokusen sanan suomeakin. Kissat seurasivat silmä tarkkana ruokailuamme. Kysyin naistarjoilijalta, että kuka antaa kissoille ruokaa. Hän antoi heti kohta yhdelle kissalle ruokaa. Asia helpotti mieltäni, enkä antanut niille omalta lautaselta mitään. Sitten hän luetteli, mistä talosta mikin kissa on kotoisin. Ahaa, täällä siis pidetään kissoista huolta! Nainen kertoi itse omistavansa 19 kissaa. Siinä vasta kissojen ystävä!
Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa Troodokselle, Olympos-vuorelle. Vuoren huippu on n. 1950 m merenpinnan yläpuolella. Ilma oli siellä huomattavasti viileämpi (noin +10 astetta) kuin meren läheisyydessä Limassolissa. Ihanaa, metsää näkyvissä!!! Jotenkin niin kotoiselta tuntui. Sain halata mäntyä siellä. Se oli yksi täällä olon parhaista hetkistä.